Täällä asuu toisen seinän takana joku hiljaiseloa pitävä nuori mies, josta en ole nähnyt vilaustakaan. Toisella puolella asuu vanha piika, joka kuuluu paikan juorukerhon vakionaamoihin.
Päädyssä asuukin sitten ilmeisesti joku lestadiolaisperhe, jonka lapset ovat varsin rasittavia, minkä he todistivat jo ensimmäisenä päivänä, kun olin vasta muuttamassa tänne. Utelias, ylisosiaalinen penikka tulee muuttokärryn luokse ja alkaa vammaisella äänellä kyselemään, että onko täällä muuttohommat menossa. Olin itse muuttostressistä sekaisin ja mieleni teki taittaa tuon yliuteliaan paskahousun niskat ja vastata sitten hänen kysymykseensä, ETTÄ MILTÄHÄN TÄMÄ NÄYTTÄÄ, EHKÄ OLEN MUUTTAMASSA TÄNNE TAI SITTEN EN, SINULLE SE EI KUULU PERKELE.
Omistan erittäin suloisen koiranpennun, jota nyt yritän varjella noilta penikoilta. Kolme päivää ehdin olla rauhassa, kunnes penikat leikkivät jotain typeriä leikkejään portaiden alapäässä. Heiluttivat jotain keppiä, jonka päässä oli hanska. Huoh. Koira oli sylissäni ja kävelin lasten ohi kiinnittämättä heihin minkäänlaista huomiota. Viiden metrin päähän päästyäni kimakka ääni huutaa perääni "SAAKO SITÄ SILITTÄÄ?". ÄRÄRÄRÄRÄÄRRRRR! Tuumasin tiukkaan sävyyn EI ja jatkoin matkaani.
Äsken tulin hetkeksi pyörähtämään asunnossani, niin saman perheen nuorimmainen tyttö pyöräilee vastaan ja alkaa selittää, miten hänellä on tänään uimakoulu. MITÄ VITTUA?!?! EI KIINNOSTA. MIKSI MULLE PITÄÄ JAUHAA TOMMOSISTA, KUN EN OLE HEILLE EDES PUHUNUT KOSKAAN. MIKSI LAPSIA EI VOI OPETTAA OLEMAAN PUHUMATTA TÄYSIN TUNTEMATTOMILLE. HAISTAKOOT PASKA NAAPURIRAKKAUSHAAVEITTENSA KANSSA!
Ja kyseinen perhe muutenkin on kaikilla tavoilla rasittava. Äiti imuroi asuntoa ovet auki, lapset märisee ja hakkaa toisiaan, vanhemmista molemmat huutavat ja lapset juoksevat portaissa ja luhtitalon käytävällä. Opettelisivat käyttäytymään tai kidnappaan ne penikat ja kuljetan kauas rajan taakse. Saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti