Mies, joka ei kaljoistaan luovu

Asiakas tulee kauppaan. Hän kävelee pullonpalautuspisteelle ja latoo muutaman kaljanhajuisen tölkin koneeseen. Tämän jälkeen asiakas kiertää kaupan puolelle, suuntaa suorilta juomaosastolle ja nappaa muutaman tölkin olutta. Kassalle saapuessaan hän huomaa laittaneensa vahingossa muovikassinsa roskikseen, joka haisee vanhalta kaljaukolta. Samalta paskalta haisee miehen roskiksesta takaisin ottama muovikassi, jossa hän aiemmin kantoi palauttamansa likaiset tölkit ja pullot. Muovipussiin hän laittaa uudet kaljatölkit jo ennen kuin ne on maksettu ja heittää ne sitten hihnalle kassaneidin laskettavaksi.

Neiti Nega: 7 euroa ja 90 senttiä, kiitos
Mies: Odotas.. paljos tässä on? (Mies ojentaa 5 euroa ja muutaman kymmensenttisen)
Neiti Nega: Tästä puuttuu vielä kaksi euroa ja 60 senttiä
Mies: Mitä? Ai että euro puuttuu, no otappa tästä (kaivaa lisää kolikoita taskusta)
Neiti Nega: Siis kaksi euroa ja 60 senttiä puuttuu...
Mies: Ei kun euro, tässä on.
Neiti Nega: Vielä euro ja 60 senttiä...
Mies: No mitä ihmettä.. laskin kotona nämä kolikot. No siinä on.
Neiti Nega: 20 senttiä jää vielä uupumaan.
Mies: No johan nyt on! Otithan sinä sen pullokuitin? Ei mulla ole korttia mukana.. Perhana. (NNH: [Neiti Negan huomio] mies ei ole koskaan edes maksanut kortilla, joten epäilen, ettei hänellä sellaista edes ole olemassa.)
Neiti Nega: Voin ottaa yhden tölkin pois.
Mies: Eihän kaljoja tässä aleta vähentämään, anna alennusta!
Neiti Nega: En valitettavasti voi.. otan yhden tölkin poissa niin rahat riittävät..
Mies: Jumaliste, minä haen joltakin sen 20 senttiä, ei niitä kaljoja oteta pois!

Mies kyselee jonoksi kertyneiltä asiakkailta 20-senttistä ja aiheuttaa pahennusta. Joku onneton "lainaa" miehelle 20 senttiä, jonka jälkeen hän lähtee kaljojensa kanssa.

Eräällä kerralla mies ei saanutkaan puuttunutta rahasummaa ja luopui ensin eräästä muusta ostoksestaan sen sijaan, että olisi yhtäkään olutta jättänyt ostamatta ja kun sekään ei riittänyt, joutui hän jättämään myös yhden oluttölkeistä kassalle. Niin, yhden niistä tölkeistä, jotka olivat jo kertaalleen olleet hänen kaljakassissaan. Mukavaa viedä vanhalle viinalle haiseva tuote takaisin hyllyyn.

Muista: ASIAKAS ON AINA VÄÄRÄSSÄ!

Tulihan tämä nyt sitten todistettua ihan oikealla tutkimuksella! Asia, jonka todellisen puolen olen minä, palvelualan melkein-ammattilainen, tiennyt jo pitkään: ASIAKAS ON AINA VÄÄRÄSSÄ! Lehti tosin kirjoittaa, että aasiakas on "lähes" aina väärässä. Lienee painovirhe, sillä asiakashan on aina väärässä :)

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009082410131984_uu.shtml

Hehe! Onneksi tämän tietävät myös pomot, joten asiakaspalvelusta valittava aasiakas tuskin koskaan saa edes myötätuntoa osakseen, vaikka hänen tarkoituksensa on saada karsea kosto työntekijöille. Pomot vain huokaisevat syvään ja varottavat työntekijöitä valittavasta asiakkaasta - hänelle voi sitten jakaa tekohymyä vieläkin pirteämmin seuraavalla kerralla kun hän astuu liikkeeseen.

AJAN PIAN VAHINGOSSA TEIDÄN PÄÄLLE, NAAPURIN KAKARAT

OPETTAKAA NIILLE PENIKOILLENNE ETTEI TARVI PYÖRÄILLÄ YMPYRÄÄ SIINÄ PARKKIPAIKALLA! AJAN VIELÄ VAHINGOSSA KULTAMUSSUKOITTENNE PÄÄLLE, JOS NE SIINÄ JOKA PÄIVÄ PÖRRÄÄ PYÖRIENSÄ KANSSA! TAI SITTEN VAADIN PARKKEERAUSPALVELUN TEIDÄN PERHEELTÄNNE, ELLETTE VAHDI KAKAROITANNE.

JA TOINEN HUOMIO: OPETTAKAA NE LAPSENNE SIIHEN, ETTÄ KUN KERRAN JOTAIN SANOO, SE MYÖS TARKOITTAA SITÄ. OLEN JO KOLMESTI SANONUT, ETTÄ KOIRAANI EI SAA SILITTÄÄ. EI. EI. EI. EI KERTAKAIKKIAAN SAA. JA SE ON PISTE. EN TAHDO TOISTAA TÄTÄ SAMAA SANAA ENÄÄ KERTAAKAAN. JUMALAUTA!

Keskiviikkoillan hajoilu: blogi ei toimi!

12. elokuusta 2009 kello 22:55

Haistahan nyt vittu blogger.com. Toimii muilla muttei minulla. Ootteko jotain rasisteja häh? Mitä helevettiä saatana! Menkää surkiat nörtit takasin sinne kouluun koodaamaan. Yhtä bloggeria osaa ylläpitää niin, että se kestäisi Neiti Negan kirosanat. HV.

Miss Rakennekynsi 2009 ihmettelee liimakorvia

Miss Suomi 2009, Essi, kritisoi muiden Miss Universum -kilpailijoiden dieettejä Seiskan blogissaan ja ihmettelee muita missien outoja kaunistautumistapoja:

"Eilen seurasin mielenkiinnolla Miss Puerto Ricon laittautumista esitystä varten ja arvatkaa. Hän liimasi korvansa! Mielestäni todella outoa, koska hänellä ei edes ole irtonevat korvat."

.. mutta paljastaa sitten itse omat normaalimmat kaunistautumiskeinot:

"Itse olen saanut täällä paljon kehuja kynsistäni, jotka ovat ainoat pitkät ja koristellut kynnet täällä. Minulle kun sanottiin, että muista sitten laittaa kynnet hienosti, koska kaikilla kuulemma on. Sanoisin, että lähes puolellakaan ei ole rakennekynsiä. Myös ripsienpidennyksestä olen saanut kehuja, ja toiset eivät edes tiedä, että on mahdollista laittaa ripsiinkin pidennykset."

Mitä tähän nyt enää pitäisi kommentoida... missit yrittävät pysyä tiukoissa laihutuskuureissaan, liimaavat korvansa, hankkivat hiustenpidennykset, tekoripset (tai ripsienpidennykset...) ja rakennekynnet. Mutta silikonitissejä ei suvaita? Eiköhän se ole tässä vaiheessa jo ihan sama, mitä ne missit itseensä liimailevat tai leikkailevat, kun mikään ei tunnu enää olevan aitoa. En näe tuossa korvien liimailussa mitään outoa, kun suomityttö itse hankkinut liimatut kynnet ja ripsienpidennykset - onko hullumpaa enää kuultu.

Kaiken tämän lisäksi suomalaista kauneutta maailmalla edustava suomityttö ei osaa yhdys_____sanoja. Saanen laittaa hänen bloginsa samaan lokeroon Tuksun blogin kanssa, minä kun niin pidän tästä lokeroimisesta.

Essi kuitenkin vielä ihmettelee, miksi kilpasiskot luulevat hänellä olevan hiustenpidennykset. En ihmettele tätä luuloa yhtään. Onhan missin tukka suoristusraudan ja tupeeraamisen jälkeen melkolailla sellainen, että se saattaisi olla pelkkää irtokarvaa missin päänahassa.

Neiti Nega kiittää ja kuittaa.

Te asiakkaat olette niin vihattavia

Kaupassa asioi usein erittäin miellyttäviä asiakkaita, joiden kanssa voi jopa keskustella. En siis väitä, että kaikki asiakkaat olisivat rasittavia, enkä sano etten osaisi tai haluaisi asiakaspalvella ihmisiä. Osaan toki, mutta joskus meinaa pinna palaa erinäisten sankareiden saapuessa kauppaan. Lokeroinpa tässä seuraavaksia ihmisiä, joita en aina jaksa palvella (mutta kertaakaan en ole jättänyt tervehtimättä!).

1. Lapset

Lapsi huutaa kun ei saa tikkaria. Lapsi huutaa jos saa vain yhden tikkarin. Lapsi huutaa jos äiti tai isi yrittää maksaa tuotteen ennen kuin lapsi syö sen. Lapsi huutaa, kun hänen näpistämänsä sarjakuvalehti tai lelu pitää viedä (lapsen hajottamana) takaisin hyllyyn. Lapsi itkee, kun kärryjä ei saa viedä mukanaan. Lapsi itkee, jos ei saa automaatista purkkaa. Lapsi itkee, kun äiti tai isi kieltää kiipeämästä hihnalle tai tunkemasta sormia hihnan väliin. Lapsi itkee, kun kauppaan ei saa jäädä asumaan. Lapsi itkee ja huutaa aina. Sen seurauksena vanhemmilla hajoaa pää ja he alkavat huutaa.

2. Lapset, jotka käyvät itse kaupassa

Tästä syytökset menevät täysin lasten vanhemmille. Kaupassa käy päivittäin jopa alle kouluikäisiä lapsia jopa 20-50 euron seteleiden kanssa. On tiettyjä lapsia, jotka käyvät siellä joka päivä ja ostavat aina jotain herkkuja. Sipsejä, suklaavanukkaita, karkkia ja ENERGIAJUOMIA. Olen sitä mieltä, että 15-vuotias saattaa jo ymmärtää, ettei päivässä tulisi juoda välttämättä edes täyttä pullollistakaan energiajuomaa, mutta ymmärtääkö 6-vuotias lapsi sitä, ettei hänen ostamansa juoma välttämättä ole hyväksi?

Lapsi tulee kauppaan mukanaan kasa kolikoita. Hän valitsee karkkihyllystä mieleisensä tuotteet ja tulee kassalle. Lapsi antaa kassaneidille kaikki rahansa ja ihmettelee sitten, kun summassa on useita euroja liikaa tai liian vähän. Eikö tämän päivän lapsille opeteta laskemaan rahoja? Kun sitten ehdotan tällaiselle lapselle, että voin ottaa halvimman tuotteen ostoksista pois, jolloin hänellä riittäisi rahat, lapsi ottaakin esimerkiksi karkkipussin ostoksista pois tai päättää olla ostamatta mitään ja jättää tuotteet myyjän kerättäväksi. Rahaa ei tunnuta käsittävän yhtään. Eikä käytöstapoja. Pienet lapset harvoin osaavat edes tervehtiä.

3. Huijarit

Näitä riittää. Joka viikko tapahtuu tilanne, jossa asiakas tai asiakkaiden joukko yrittää saada myyjän lähtemään pois kassalta. Eräänäkin päivänä olin kassalla palvelemassa asiakkaita, kun kolme romaninaista tuli kysymään, olisiko minulla pahvilaatikoita heille, koska seurakunta tarvitsee niitä. Ihmettelin hetken ja sanoin sitten, että kolmoskassalta löytyy kaikki laatikot mitä on (2kpl). He nyrpistelivät nenäänsä ja kysyivät, jos voisin takaa hakea heille laatikoita. Sanoin, että kaikki laatikkomme ovat siinä ja sillä selvä. Naiset poistuivat paikalta ilman ostoksia ja ilman laatikoita. Olen myös ollut tilanteessa, jossa isompaa rahaa halutaan vaihtaa pienemmäksi ja ovat muuten sattumoisin olleet ulkomaalaistaustaisia miehiä, joten rahaa ei yllättäen ole herunut.

4. Peliaddiktit

Kaupasta löytyy tasan kaksi peliautomaattia, jotka saisi molemmat viedä pois silmistäni. Kaikista pahimpia pelaajia ovat nuoret pojat ja vanhemmat naiset ja miehet. Kolikoita tullaan joka päivä kysymään kassalta, eivätkä he opi ikinä, ettemme voi vaihtaa rahaa, koska vaihtorahat loppuvat kesken. Ja tottakai siitä syytetään kassaneitiä ja lähdetään sitten muristen pois paikalta, kun pelikonetta ei sitten päässytkään pelaamaan. Nyt olen ollut töissä kyseisessä kaupassa melkein kolme kuukautta ja aikanani 50€ voittosumma on napannut vaan yhdelle asiakkaalle. Pienempiäkään voittoja on harvemmin tullut kellekkään. Silti ihmiset pelaavat. Useat jopa tunteja putkeen.

5. Kaljasiepot

Nämä herrasmiehet ja -naiset ostavat joka päivä kaljaa ja haisevat pahalle. Osa ei vaihda vaatteita saati peseydy. Tiedän, etteivät he käy muissa kaupoissa ja hämmästelen sitä, miten heidän elimistönsä kestää pelkällä siideri- tai kaljakuurilla useita kuukausia putkeen. Näiden haisua ei kestä minun eikä varmasti kenenkään muunkaan nenä - siihen malliin muut asiakkaat neniänsä nyrpistelevät. Mistähän he saavat rahaa kaljaan?

6. Rahattomat

Tullaan kauppaan 10€ setelin kanssa ja kuvitellaan että sillä saa viikonlopun tai viikon eväät. En edes jaksa kuvailla tilannetta enempää.

7. Huolimattomat

Lähdetään kauppaan ilman korttia tai rahaa. Myyjän tulisi sitten revetä viemään kolmea muovikassillista ruokaa takaisin hyllyihin ja samanaikaisesti palvella muita, kiireisiä asiakkaita, jotka haluavat kaupasta äkkiä syömään jäätelöjänsä.

8. Ihmiset, joilla on vittumaisia tapoja

Listaan tähän erikseen tapoja, jotka saavat minut kiukustumaan. A) Korin nostaminen hihnalle (hälytin alkaa huutaa) B) Jonossa etuileminen C) Tervehtimättä jättäminen D) Puhumattomuus, etenkin silloin, kun kysyn jotakin E) Pullokuittien ja korttien laittaminen hihnalle (menevät pienistä raoista sisälle hihnasysteemiin ja tukkivat koko kassan) F) Rahan ja pullokuittien tyrkyttäminen. Tämä on kaikista vittumaisinta. Nuoret mopopojat luulevat pääsevänsä ostoksiensa kanssa nopeammin pois, jos rahoja tungetaan kassaneidin naaman eteen jo siinä vaiheessa, kun edellinen asiakas vasta kirjoittaa kuittia. ANTAKAA JUMALAUTA TYÖRAUHA MINULLE JA MUILLE ASIAKKAILLE!

9. Mopopojat

Näillä ei ole muuta tekemistä kuin asioida kaupassa useita kertoja päivässä ja loisia kaupan eteisessä ja pelikoneiden kimpussa. Välillä nämä käy keräämässä pari pulloa ja tulevat taas notkumaan pelikoneille pikkurahojensa kanssa. On myös muutama, joilla on muitakin pahoja tapoja, kuten näsäviisastelu ja kovaäänisesti riehuminen kaupan käytävillä.

10. Teinitytöt

Hihitellään, kuiskutellaan ja naureskellaan kaupassa tietämättä mitä on tultu ostamaan. Voi jumalauta.

Naapurit saisivat muuttaa muualle!

Muutin kerrostalosta luhtitaloon. Opiskelijayhteisöstä tavallisten naapureiden pariin. En ole koskaan pitänyt juoruakkanaapureista saati lapsista. Mutten kyllä liian meluisista opiskelijoistakaan. Varsinkaan alaikäisistä sellaisista.

Täällä asuu toisen seinän takana joku hiljaiseloa pitävä nuori mies, josta en ole nähnyt vilaustakaan. Toisella puolella asuu vanha piika, joka kuuluu paikan juorukerhon vakionaamoihin.

Päädyssä asuukin sitten ilmeisesti joku lestadiolaisperhe, jonka lapset ovat varsin rasittavia, minkä he todistivat jo ensimmäisenä päivänä, kun olin vasta muuttamassa tänne. Utelias, ylisosiaalinen penikka tulee muuttokärryn luokse ja alkaa vammaisella äänellä kyselemään, että onko täällä muuttohommat menossa. Olin itse muuttostressistä sekaisin ja mieleni teki taittaa tuon yliuteliaan paskahousun niskat ja vastata sitten hänen kysymykseensä, ETTÄ MILTÄHÄN TÄMÄ NÄYTTÄÄ, EHKÄ OLEN MUUTTAMASSA TÄNNE TAI SITTEN EN, SINULLE SE EI KUULU PERKELE.

Omistan erittäin suloisen koiranpennun, jota nyt yritän varjella noilta penikoilta. Kolme päivää ehdin olla rauhassa, kunnes penikat leikkivät jotain typeriä leikkejään portaiden alapäässä. Heiluttivat jotain keppiä, jonka päässä oli hanska. Huoh. Koira oli sylissäni ja kävelin lasten ohi kiinnittämättä heihin minkäänlaista huomiota. Viiden metrin päähän päästyäni kimakka ääni huutaa perääni "SAAKO SITÄ SILITTÄÄ?". ÄRÄRÄRÄRÄÄRRRRR! Tuumasin tiukkaan sävyyn EI ja jatkoin matkaani.

Äsken tulin hetkeksi pyörähtämään asunnossani, niin saman perheen nuorimmainen tyttö pyöräilee vastaan ja alkaa selittää, miten hänellä on tänään uimakoulu. MITÄ VITTUA?!?! EI KIINNOSTA. MIKSI MULLE PITÄÄ JAUHAA TOMMOSISTA, KUN EN OLE HEILLE EDES PUHUNUT KOSKAAN. MIKSI LAPSIA EI VOI OPETTAA OLEMAAN PUHUMATTA TÄYSIN TUNTEMATTOMILLE. HAISTAKOOT PASKA NAAPURIRAKKAUSHAAVEITTENSA KANSSA!

Ja kyseinen perhe muutenkin on kaikilla tavoilla rasittava. Äiti imuroi asuntoa ovet auki, lapset märisee ja hakkaa toisiaan, vanhemmista molemmat huutavat ja lapset juoksevat portaissa ja luhtitalon käytävällä. Opettelisivat käyttäytymään tai kidnappaan ne penikat ja kuljetan kauas rajan taakse. Saatana.