Hopearatsu, tuo rakas ajopelini, vuoden 89 Toyota Carina II näytti taas yhden ikävistä puolistaan: yritin tankata 40 eurolla, mutta se perkele valutti mielestään ylimääräiset bensat asvaltille. Edellinen auto teki sitä aina silloin, kun yritin viimeisillä roposillani (5-10 eurolla) saada tankkiin täytettä päästäkseni kotiin. Se puolestaan valutti silloin kaiken maahan viimeistä pisaraa myöten. No mutta näin se vanhojen autojen kanssa vaan menee, aina on joku vialla. Viime viikolla vänkärin puolen ikkuna ei enää auennut, tällä viikolla se taas toimi.Toisinaan peräkontti aukeaa, toisinaan ei.. Entä vinkuva hihna tai mittaristo, joka alkaa huutaa talvipakkasilla. Pikkuvikoja - enpähän ole koskaan tielle jäänyt. Vielä ;)
On myös käynyt niin, että aseman automaatti ei ole hyväksynyt Electroniani ja Ouluun on ollut matkaa vielä 156km. Käänsin tuolloin kaikki matkatavarani ympäri ja sain kokoon kolikoista huimat 5€, jotka sain vaihdettua seteliksi huoltoaseman kassalla. Ja koska moottoripyöräni syö vain nelisen litraa satasella, pääsin kotiin varatankin ja vitosen voimin :)
Wir leben autos.
On myös käynyt niin, että aseman automaatti ei ole hyväksynyt Electroniani ja Ouluun on ollut matkaa vielä 156km. Käänsin tuolloin kaikki matkatavarani ympäri ja sain kokoon kolikoista huimat 5€, jotka sain vaihdettua seteliksi huoltoaseman kassalla. Ja koska moottoripyöräni syö vain nelisen litraa satasella, pääsin kotiin varatankin ja vitosen voimin :)
Wir leben autos.
