KESÄ ON IHANAA. MUTTA MIKÄ VITTU SIINÄ ON, ETTÄ VAIKKA ASUN TÄÄLLÄ "LAPISSA" NIIN SILTI NUO ÖTÖKÄT TUNKEE TÄNNE. ILMASTONMUUTOKSESTAKO SE JOHTUU. JOO VITTU, SE ILMASTONMUUTOS EI KYLLÄ OLE MEIKÄLÄISTEN AIHEUTTAMA, SE ON VARMA. SUURIMPIA HUIJAUKSIA IKINÄ.
NOH, NEITI NEGA PÄÄTTI VIETTÄÄ rentouttavan mökkivuorokauden kaukana kotoa. Ainakin niin kaukana, ettei sinne yllä sähköt tai juokseva vesi. Ruoatkin pysyy jääkaappikylmänä kaivossa ja ulkohuussi on ihan ok, jos siellä ei tarvitse joka päivä ympäri vuoden asioida. Helteille kiitos siitä, ettei mökkiä tarvinnut lämmittääkään. Pakkasin näppäränä ruokien lisäksi mukaan puukon ja koiran. Siinäpä ne tärkeimmät. Pääsin perille ja avasin auton oven. Jumalauta mikä surina. Kymmenet tunnistamattomat surisevat otukset hyökkäsivät autoon. Sain pelastettua itseni ja koiran ulos, minkä jälkeen pidin pienen mietiskelyhetken: miten helvetissä saan tavarani ulos ilman osumia? Otukset näyttivät ampiaisen ja jättiläispaarman risteytykseltä. Niiden lisäksi autoon puski iso kärpäsarmeija sekä muutama tuhat sääskeä. Tässä asiassa en valehtele yhtään. Ihan totta.
Asustukseeni kuului helteestä johtuen erittäin lyhyt hame, sandaalit ja toppi. Sain kumpparit pelastettua takapenkiltä ja heitin ne jalkaan ja hupparin päälle siinä toivossa, etteivät otukset pystyisi kunnolla pistämään. Urheasti sain autosta kaikki tavarat ulos ilman yhtäkään osumaa, minkä jälkeen marssin sääskien saattelemana mökille. Elin siinä toivossa, että kolikon kokoiset otukset kuolisivat kuumuuteen autossa ennen paluumatkaa.
Seuraavana päivänä lähdin tyytyväisin mielin autolle. Totesin jo tuhannetta kertaa, että yksi ainoakaan sääskimyrkky ei enää tepsi tämän kesän sääskiin. Ennen ne kyllä toimivat. Pieni hymy pääsi, kun näin että suurin osa öttömönkijäisistä oli kuolleena penkeillä ja lattioilla. Muutama kuitenkin pörräsi edelleen, joten tein niistä selvää - tai ainakin luulin niin. Kuolleen näköiset paarmat nimittäin heräsivät uudelleen henkiin ja lähtivät hieman kännisen oloisina pörräilemään pitkin autoa. Napsin niitä uudestaan hengiltä ja jatkoin matkaa. Muutaman kilometrin kuluttua havahdun kutinaan reidelläni. Ei saatana, kusipää yritti purra farkkujen läpi! Aika hyvin pysyi auto suorassa tiellä, kun läpsin tuota karvaista idioottia hengiltä.
Vielä kotiin päästyänikin löysin kömpiviä otuksia pitkin autoa... Tulin siihen tulokseen, että ne olivat paarmojen, armpiaisten ja hirvikärpästen risteymä :(
NOH, NEITI NEGA PÄÄTTI VIETTÄÄ rentouttavan mökkivuorokauden kaukana kotoa. Ainakin niin kaukana, ettei sinne yllä sähköt tai juokseva vesi. Ruoatkin pysyy jääkaappikylmänä kaivossa ja ulkohuussi on ihan ok, jos siellä ei tarvitse joka päivä ympäri vuoden asioida. Helteille kiitos siitä, ettei mökkiä tarvinnut lämmittääkään. Pakkasin näppäränä ruokien lisäksi mukaan puukon ja koiran. Siinäpä ne tärkeimmät. Pääsin perille ja avasin auton oven. Jumalauta mikä surina. Kymmenet tunnistamattomat surisevat otukset hyökkäsivät autoon. Sain pelastettua itseni ja koiran ulos, minkä jälkeen pidin pienen mietiskelyhetken: miten helvetissä saan tavarani ulos ilman osumia? Otukset näyttivät ampiaisen ja jättiläispaarman risteytykseltä. Niiden lisäksi autoon puski iso kärpäsarmeija sekä muutama tuhat sääskeä. Tässä asiassa en valehtele yhtään. Ihan totta.
Asustukseeni kuului helteestä johtuen erittäin lyhyt hame, sandaalit ja toppi. Sain kumpparit pelastettua takapenkiltä ja heitin ne jalkaan ja hupparin päälle siinä toivossa, etteivät otukset pystyisi kunnolla pistämään. Urheasti sain autosta kaikki tavarat ulos ilman yhtäkään osumaa, minkä jälkeen marssin sääskien saattelemana mökille. Elin siinä toivossa, että kolikon kokoiset otukset kuolisivat kuumuuteen autossa ennen paluumatkaa.
Seuraavana päivänä lähdin tyytyväisin mielin autolle. Totesin jo tuhannetta kertaa, että yksi ainoakaan sääskimyrkky ei enää tepsi tämän kesän sääskiin. Ennen ne kyllä toimivat. Pieni hymy pääsi, kun näin että suurin osa öttömönkijäisistä oli kuolleena penkeillä ja lattioilla. Muutama kuitenkin pörräsi edelleen, joten tein niistä selvää - tai ainakin luulin niin. Kuolleen näköiset paarmat nimittäin heräsivät uudelleen henkiin ja lähtivät hieman kännisen oloisina pörräilemään pitkin autoa. Napsin niitä uudestaan hengiltä ja jatkoin matkaa. Muutaman kilometrin kuluttua havahdun kutinaan reidelläni. Ei saatana, kusipää yritti purra farkkujen läpi! Aika hyvin pysyi auto suorassa tiellä, kun läpsin tuota karvaista idioottia hengiltä.
Vielä kotiin päästyänikin löysin kömpiviä otuksia pitkin autoa... Tulin siihen tulokseen, että ne olivat paarmojen, armpiaisten ja hirvikärpästen risteymä :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti